Muistamme varmasti ajat, jolloin Leppävaaran asemanseutu oli tyhjillään. Siellä oli vain keltainen asemarakennus ja Maximarket. Nyt tilanne on totisesti toinen. Lyhyessä ajassa Eteläinen Leppävaara on kasvanut kaupungiksi kaupungissa ja kasvu vain jatkuu. Tämän mahdollisti vuosikymmeniä hierottu sopimus Helsingin ja Espoon välillä. Helsinki omisti pääosan Leppävaaran asemanseudusta ja oli pitkään haluton sopimaan sen käytöstä. --- On nuorten parien ja kaikkien asunnontarvitsijoiden etu, että sopu syntyi.
Samanlainen tyhjä alue on ollut ns. Kuninkaankolmio Leppävaarasta koilliseen, jota aluetta on halkonut kolmen kaupungin rajat. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat nyt päässeet sopuun sen toteuttamisesta.
Mutta mikä on tilanne rantaradan varressa Mankki-Luoma-Espoonkartanon alueella? Myös tämä alue on kunnanrajan halkaisema. Espoo ja Kirkkonummi kohtaavat siellä toisensa. Ja vaikka Espoossa on jo tehty joitakin päätöksiä alueen käyttönotosta ja yleiskaavan tarkistamisesta, ei Kirkkonummi ole siihen lämmennyt. Yhteinen työryhmä on kyllä perustettu, mutta se ei ole juurikaan kokoontunut.
Tuntuu siltä, että Kirkkonummi haluaa kehittää keskustaan ja Veikkolaa ja jopa merenlahden takaista Sundsbergiä, muttei Mannkki-Luoma-Espoonkartanon aluetta. Ehkä Kirkkonummi pelkää rajoillaan?
Kuka tästä kärsii? Tietenkin kaikki ne, jotka joutuvat muuttamaan Veikkoloihin, Nummeloihin, Klaukkaloihin, Sipoisiin tai Helsingin Östersundomiin etsiessään sopivia asuinpaikkoja. Sellaisia, joihin nuorilla pareilla on varaa. Ja myös luonto kärsii, onhan kaukana kehillä asuvien ekologinen jalanjälki suurempi kuin pääkaupunkiseudun neljän kunnan alueilla asuvilla. Huomattavasti suurempi ja ainainen matkustaminen työn ja harrastusten pariin kaukaa impivaaroista varmasti kyllästyttää sinne asettuneita ajan myötä.
Olisikin siis mahdollisimman pian kaavoitettava Mankki-Luoma-Espoonkartano alue rantaradan varressa. Se olisi vastaava kehityspaukku kuin oli Leppävaaran ja Kuninkaankartonon alueista tehdyt sopimukset!
Martti Tieaho
perjantai 25. marraskuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
VAUHTISOKEAT SUUNNITELMAT?
Espoon uusia maankäyttösuunnitelmia taitaa vaivata vauhtisokeus. Vai mitä sanoisivatkaan potentiaaliset uudet asukkaat Keilaniemestä, Tapiolan keskustasta, Niittykummusta tai Matinkylästä.
Kun Keilaniemen suunnitelmia esiteltiin noin vuosi sitten, jäi mieleeni arvio, että uudet asunnot sen neljäkymmentäkerroksisissa uusissa torneissa maksaisivat jopa 8000 euroa per neliömetri.
Äskettäin (21.11.2011) esiteltiin Tapiolan keskustan uusia maankäyttösuunnitelmia Tapiolan vanhassa täpötäydessä elokuvateatterissa. Suunnnitelmat osattiin esittää nykyaikaisen tietokoneavusteisen tekniikan keinoin edustavasti. Siksi näyttikin siltä, ettei kukaan rohjennut niitä kritisoida. Niin paljon hyvää ja huoliteltua oli tarjolla.
Kysymysten aikana ei kai kukaan kysynyt oleellisinta, eli mitä noiden suunnitelmien toteuttaminen maksaisi. Erityisesti jäi kiinnostamaan se, mitä suunnitelmien toteuttaminen maksaisi uusien Tapiolaan asettuvien asukkaiden kannalta.
Periaatteena näyttäisi olevan, että mitään infrarakennetta ei toteutettaisi veronmaksajien rahoilla, vaan kaikki kustannukset sälytettäisiin uusien rakennusten neliöhintoihin. --- Riittäisikö näin Tapiolassakaan 8000 euroa neliölle uusien asuntojen hinnaksi? Ja mitä maksaisivatkaan torniasunnot Niittykummussa tai Matinkylässä?
Viime aikoina on kerrottu esimerkkejä Tanskasta, jossa on toteutettu vastaavasti uutta kaupunkia huikein tavoittein, mutta missä uudet asuinneliöt ovat sitten jääneet tyhjiksi. Vastaavia esimerkkejä löytyy muualtakin Euroopasta.
Kysynkin siksi, olisiko Espoon uusisa suunnitelmissa kerrottavfa toteutettavan asemakaavan hintalappu loppukäyttäjille ennen kuin sen esittäminen on liian myöhäistä. Onhan tapana ollut kaupunkeja rakennettaessa, että merkittävä osa infrakustannuksista on kohdistettu kaikkien kaupunkilaisten maksettavaksi, niin etteivät uudet asukkaat olisi liian ahtaalla tai etteivät uudet asunnot jäisi peräti tyhjiksi ja toteuttamatta.
Vauhtisokea kaupunkisuunnittelu muodostaa helposti lisäongelmia pankkijärjestelmälle, kuten on käynytkin muun muassa Etelä-Euroopassa ja aikaisemmin USA:ssa.
Ajatelkaamme siis myös uusien asukkaiden osaa. Heitä ovat vanheneva paikallinen väestö, joka etsii uusia, pienempiä huoneistoja tai sitten nuoret parit, joilla on tarve isompaan asuntoon perheidensä kasvaessa.
Kun Keilaniemen suunnitelmia esiteltiin noin vuosi sitten, jäi mieleeni arvio, että uudet asunnot sen neljäkymmentäkerroksisissa uusissa torneissa maksaisivat jopa 8000 euroa per neliömetri.
Äskettäin (21.11.2011) esiteltiin Tapiolan keskustan uusia maankäyttösuunnitelmia Tapiolan vanhassa täpötäydessä elokuvateatterissa. Suunnnitelmat osattiin esittää nykyaikaisen tietokoneavusteisen tekniikan keinoin edustavasti. Siksi näyttikin siltä, ettei kukaan rohjennut niitä kritisoida. Niin paljon hyvää ja huoliteltua oli tarjolla.
Kysymysten aikana ei kai kukaan kysynyt oleellisinta, eli mitä noiden suunnitelmien toteuttaminen maksaisi. Erityisesti jäi kiinnostamaan se, mitä suunnitelmien toteuttaminen maksaisi uusien Tapiolaan asettuvien asukkaiden kannalta.
Periaatteena näyttäisi olevan, että mitään infrarakennetta ei toteutettaisi veronmaksajien rahoilla, vaan kaikki kustannukset sälytettäisiin uusien rakennusten neliöhintoihin. --- Riittäisikö näin Tapiolassakaan 8000 euroa neliölle uusien asuntojen hinnaksi? Ja mitä maksaisivatkaan torniasunnot Niittykummussa tai Matinkylässä?
Viime aikoina on kerrottu esimerkkejä Tanskasta, jossa on toteutettu vastaavasti uutta kaupunkia huikein tavoittein, mutta missä uudet asuinneliöt ovat sitten jääneet tyhjiksi. Vastaavia esimerkkejä löytyy muualtakin Euroopasta.
Kysynkin siksi, olisiko Espoon uusisa suunnitelmissa kerrottavfa toteutettavan asemakaavan hintalappu loppukäyttäjille ennen kuin sen esittäminen on liian myöhäistä. Onhan tapana ollut kaupunkeja rakennettaessa, että merkittävä osa infrakustannuksista on kohdistettu kaikkien kaupunkilaisten maksettavaksi, niin etteivät uudet asukkaat olisi liian ahtaalla tai etteivät uudet asunnot jäisi peräti tyhjiksi ja toteuttamatta.
Vauhtisokea kaupunkisuunnittelu muodostaa helposti lisäongelmia pankkijärjestelmälle, kuten on käynytkin muun muassa Etelä-Euroopassa ja aikaisemmin USA:ssa.
Ajatelkaamme siis myös uusien asukkaiden osaa. Heitä ovat vanheneva paikallinen väestö, joka etsii uusia, pienempiä huoneistoja tai sitten nuoret parit, joilla on tarve isompaan asuntoon perheidensä kasvaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)